|
|
| Nimi: Ootte paskoja. |
16.02.2013 21:27 |
| Vittu ette tiedä hevosroduista, hevosten käytöksestä, hevosten i'istä, ratsastuksesta, suomen TAI englannin kielestä, fiksusta lähteiden merkitsemisestä tai muistakaan eläimistä paskaakaan. Idiootit, tämä on paskin sivu ikinä. Opetelkaa perusteet aiheesta ennen kuin alatte pitämään siitä nettisivua. |
|
| Nimi: Caramel |
05.02.2012 11:33 |
-Äitiii!! Vietkö sinä mut nyt sinne tallille?
-Jooh... Pese nyt hampaa.. Äiti sanoi ja joi kahvinsa. Pesin hampaat ja puin päälle sillä olin juuri herännyt mutta yli innoissani. Hyppäsin ulkona autoon ja äiti ja minä lähdimme huristelemaan tallille. Tallilla oli monia eläimiä ja ihmisiä. Etsin tallin pää oven ja kipitin sisään.
-Hmm... Dari..Dari.. Dari.. Siinä. Luin nimi kyltin ja näin miten komea ja iso poika karsinassa seisoi.
-Oletpa söpö! Avasin karsinan oven varovasti ja hain lainatavaroista pölärin ja huhtaisin Darin sillä. Otin myös kaviokoukun ja rapsin kököt pois Darin kavioista. Kun olin valmis puin sitten riimun ja narun. Lähdimme siis ulos. Kävelimme niityllä hetken ja kiertelimme metsän laidalla ja palasimme takaisin. Vein Darin takaisin karsinaan ja sulin sen. Lähdin sitten kävellen kotiin sillä äiti ei jaksanut enää hakea minua.
LOPPU |
Vastaus:
ihan ok tarina :3 mutta kuvailua sais olla enemmän ;)
saat 60 tr |
|
| Nimi: Jani |
26.10.2011 19:55 |
Tallissa kävin heti tervehtimässä Daisya. Se katsoi minua hieman hölmissään kun astuinkin sen karsinaan harjojen kanssa, enkä kävellytkään ohi. "Terve neiti, muistatkos minua?" hymyilin tammalle ja sujautin sille porkkanan, josta olin itsekkin puraissut pari palaa, "Ole onnekas meinasin syödä itse koko porkkanan." rapsutin hieman tamman kaulaa. Juttelin tammalle kaikkea mitä sylki suuhun toi ja Daisy tuntui kuuntelevan, se käänsi korvansa minua kohti ja alkoi nuuhkia hanskojani jotka olin laittanut karsinan oveen roikkumaan. Harjasin pitkin vedoin ruskeaa karvaa, vaikka se tuntuikin hieman hyödyttömältä sillä edellinen tuntilainen oli ollut näköjään kovin tunnollinen harjan käytössä. Puuhatessani huomasin jonkun harjaavan Mikua käytävällä ja hymyilin itsekseni, saisin käyttää tänään kaiken aikani uusimpaan hoidokkiini tutustuen.
Kun Daisy näytti entistä puhtaammalta ja sen karva loisti kuin posliinikuppi, nostin harjat turvaan lattialta ja nostin mukaan ottamani varusteet lähemmäs ja aloin pukea tammaa, odotin koko ajan että saisin hieman vastustusta kun pyysin sitä ottamaan kuolaimet suuhunsa, tamma kiltisti antoi minun ujuttaa lämmitetyt kalikat suuhunsa. Rentouduin hieman ja nostin satulan sen selkään. Vyötä kiristäessäni sainkin pientä vastarintaa, mutta loput sujuikin mutkitta ja pian talutin Daisya kohti maneesia.
Talutin sen kaartoon, kiristin satulavyön - joka ihme ja kumma kiristyi vielä pari reikää vaikka olin kiristänyt se niin hyvin kuin pystyin satuloidessani - , mittasin jalustimet sopiviksi ja nousin ponin selkään. Daisya piti komentaa muutamaan otteeseen, jotta sain sen laiskasti liikkeelle. Napautin sitä kevyesti raipalla pohkeeni taakse: minullehan ei kenkkuilla.
Jo muutaman minuutin päästä otin ohjat tuntumalle, ja koitin tehdä ponista kuuliaisemman temponlisäysten ja pysähdysten kanssa, melko huonolla lopputuloksella. Daisy käveli kuin pullataikinassa. Napautin pohkeeni sen kylkiin ja maiskutin, se siirtyi hitaaseen raviin. ''Jumaliste...'' ajattelin , en ollut tottunut laiskoihin hevosiin.
Raippa eivätkä pohkeen auttaneet, joten istuin harjoitusraviin. Liikuttelin kuolainta ponin suussa, ja ratsastin sitä istunnalla eteenpäin. Muutaman kierroksen päästä se kulkikin jo hieman kauniimmin, jalatkin tuntuivat nousevan hieman enemmän. Hidastin käyntiin ja annoin pitkät ohjat.
''Kylkesi taitavat vain olla hieman turtuneet, vai mitä kaveri?'' naurahdin, ja rapsuttelin sitä sään kohdalta. Pian kokosin ohjat uudelleen sekä maisuttelin ja kaunnustin ponia istunnallani eteenpäin. Se lähti epävarmasti raviin. Kiittelin sitä, ja jatkoin kuolaimen liikuttelua suussa. Daisy vaikutti itseasiassa melko herkältä ja mukavalta ponilta ratsastaa. Ohjasin sen pääty-ympyrälle, ja painoin pohkeillani kevyesti.
''lauk-ka''
Muutaman kerran sain pyytää, ja ajaa istunnalla eteen ennen kuin poni siirtyi rauhalliseen, pompottavaan laukkaan. Laukkasimme ympyrän muutamasti molempiin suuntiin ja siirryimme ravin kautta käyntiin. ''Sähän oot tosi kiva ratsastettava.''
Huomatessani maneesiin tulevat tuntilaiset, käänsin ponin kaartoon ja laskeuduin maan kamaralle.
Tallissa riisuin Daisyn varusteet, ja harjasin sen pikaisesti. Vilkaisin kelloa: vartin yli viisi. ''Pääset tarhaan, muru'' hymyilin shetlanninponille ja nappasin sitä riimusta kiinni. Taluttaessani sitä yhteen kauimmaiseen tarhaan , princesin ja typyn luo , juttelin sille samalla. Poni käveli kauniisti vierelläni , eikä rimuillut vaikka pidinkin suoraan riimusta kiinni.
''Hauskaa illan jatkoa, arvon leidit'' hymyilin sarkastisesti sulkiessani tarhan portin Daisyn takana ja lähdin kävelemään takaisin tallille.
~
''Sinä taidat olla netta'' hymähdin koiratarhan aidan läpi mustaruskealle koiralle. ''Valitettavasti mun täytyy mennä tänään aikasemmin kotiin, tutustutaan jonain toisena päivänä. Saat kuitenkin nämä'' jatkoin, ja pudotin koiran ruokakuppiin kuivamuonaa. Nyt pitäisi kiirehtiä bussiin. |
Vastaus:
todella hyvä tarina, saat 150tr. |
|
| Nimi: Sesilia |
25.10.2011 21:06 |
Aurinko paistoi kun kävelin tietä pitkin tallille. Nautin viimeisistä syysauringoista täysin siemauksin ennen pitkää ja hyytävää talvea. Tallilla ensitöikseni hain Kingin tarhasta. Se hirnahti kun menin aitauksen portille, ja se vain paransi oloani. Talutin reippaan hevosen sen omaan karsinaansa, ja aloitin harjaamisen pehmeällä harjalla: olin oppinut sen verran, ettei se kovista pitänyt. Se seisoi todella kauniisti paikallaan harjatessani.
-Sinulla taitaa olla hyvä päivä, poju! naurahtelin sille. Hain satulan ja suitset ja suojat. Suojat ja suitset menivät ok, mutta satulaa Kingi todellakin säikkyi! Yritin kauan, mutta se ei vain ottanut sitä selkäänsä, joten päätin mennä ilman satulaa.
Talitin Kingin maneesiin ja nousin sen paljaaseen selkään. Se oli todella reipas, mutta ei se haitannut. Sillä minä pidän reippaista hevosista. Pidin ohjat alusta asti tuntumalla, että saisin reippaan hevosen pidettyä edes jotenkin hallinnassani. Teimme paljon pysähdyksiä ja voltteja. Hetken päästä ravasimme hetken. Sitten kävelimme ja ohjasin Kingin keskelle ja laskeuduin. En ratsastanut pitkään, jos sillä olisi tunteja.
Harjasin Kingin vielä huolellisesti ja juttelin sille niitä näitä. Ulkona oli auringosta huolimatta aika viileää, joten laitoin Kingille ohuen loimen ja vein sen vasta sitten takaisin tarhaan. |
Vastaus:
ihan kiva tarina, saat 70tr. |
|
| Nimi: Milja |
21.10.2011 17:55 |
Kävelin Littelfairin pihan pikki tarhalle ja hain Natson sieltä. Se käveli kanssani mielellään hieman sateisesta säästä sisälle. Vein sen karsinaan, riisuin loimen ja harjasin sen putipuhtaaksi. Kavioiden puhdistuksen aikana se hieman kenkkuili, mutta sain ne kuitenkin puhdistettua.
Hain satulahuoneesta sen varusteet, ja aloitin varustamisen suojista. Listassa oli lukenut että sille tulisi pintelit, joten laitoin ne ensin, sitten satulan ja sitten suitset. Se ei pullistellut ja otti kuolaimet ihan kauniisti. Laitoin kypärän päähäni, ja lähdimme kohti maneesia.
Talutin Natson maneesiin kaartoon, kiristin satulavyön ja nousin selkään. Natso oli todella reipas ja lähti heti kävelemään. hetken pästä kokosin ohjat ja pyysin sitä siirtymään raviin. Sen ruuna teki mielellään. Ravi oli todella mukavaa. Teimme paljon ympyröitä, kahdeksikkoja ja suunnanvaihtoja. Siirsin Natson käyntiin ja koitimme pohkeenväistöä, se meni ihan hyvin. Siirtin Natson ravin kautta laukkaan ja laukkasimme 3 kierrosta. Vaihdoimme suunnan ja laukkasimme vielä kierroksen. Sitten siirryimme käyntiin ja annoin pitkät ohjat.
Tallissa riisuin Natsolta varusteet, harjasin sen laitoin loimen ja vein takaisin tarhaan. Hain kottikärryt ja siivosin sen karsinan ja hain sinne uusia puruja. |
Vastaus:
ihan hyvä tarina!pituutta saisi olla vielä hiemnan enemmän ja kuvailua samoin.lopetit tarinasi aika yllättäin,vähän kuin kesken.ensi kerralla yrität vähän pidentää,kuvailla enemmän ja peheentää loppua tarinastasi.muuteb tosi hyvä!:)
saat 60tr
~jeba
---------------------------------------------------------- ----------- |
|
| Nimi: Jani |
21.10.2011 03:13 |
''Tänään tulet sitten aikaisin kotiin!'' äiti huikkasi auton avonaisesta ikkunasta, vilkaisi vielä minuun hymyillen, ja ajoi sitten pois. Olin lupautunut tekemään tänään iltatallin, joten hän saisi odotella hieman pidempään. Seurasin mutkan taakse kaartavaa autoa vähän aikaa, ja lähdin sitten lampsimaan tallipihan poikki kohti tallia. Olallani keinui vanha, räsä tallilaukku, joka oli palvellut minua uskollisesti viimeisen vuoden. Päälleni olin vetäissyt vanhat, kulahtaneet farkut, ja mustan hupparin. Mustien hiuksieni päällä keinui harmaa svea-pipo, hieman kulahtanut sekin jo.
Vihellellen astuin sisälle hämärään talliin. Aurinko paistoi ikkunoista pilvipeitteen takaa heikosti, ja valaisi vain pienen palan tallikäytävää. Hiljaisessa tallissa kuului hevosten tasainen hengitys ja liikehdintä, kaikki olivat menneet hevostenpäiväruuan ajaksi muualle. Astelin kiireesti käytävää eteenpäin, kunnes osuin Mikun karsinan oven eteen. Kauaa minun ei siinä tarvinnut seisoskella, kun ruuna huomasi minut. Suu täynnä heinää se käveli ovelle, ja kurkisti karsinan puolioven ylitse uteliaana. Se nuuhkaisi nopeasi kättäni, ja tuuppasi sitten tapansa mukaan minua hellästi turvallaan olkaan. ''Hei vaan sullekkin höpönassu'' sanoin, ja nappasin ponin pään käsiini. Miku pyristeli hiukan vastaan, mutta antoi minun lopulta moiskauttaa nopean pusun otsalleen, ennen kuin ruuna taas syventyi heiniinsä.
Kun olin vienyt laukkuni kerhohuoneeseen, palasin Mikun karsinalle vihellellen. Ruuna oli näköjään taas oikein nauttinut elämästään mutakasoissa pyörien, joten minun ei auttanut muu kuin alkaa tuumasta toimeen kumisuan kanssa. Kun pahin muta oli irti, sain sukia ainakin puoli tuntia kovalla harjalla, että olin tyytyväinen lopputulokseeni. Poni ei enää pölynnyt, vaikka vedin sormenpäilläni vastakarvaan, vaan ruunan karvapeite kiilsi puhtauttaan. Tyytyväisenä ihailin työni tulosta, ja pyyhin hikeä otsaltani. ''Sitten vielä harjataan sut kertaalleen läpi, ja hoidetaan sun jalat siisteiksi'' sanoin uteliaana minua katselevalle Mikulle. Astelin nopeasti ponin pään luokse, ja pörrötin hellästi sen paksua otsatukkaa. Koko hoitosessioon meni yhteensä tunti ja 15 minuuttia, mutta se oli sen arvoista, poni oli todellakin puhdas - minulla oli perfektionistina pakkomielle pitää hoitohevoseni aina tallin siisteimpänä.
Kipaisin satulahuoneelle hakemaan ponin satulan ja suitset. Miku ei hangoitellut suitsien kanssa, mutta satulavyötä kiristäessäni se kyllä pullisteli pahemmankin kerran. ''Sun koko satulas on kyllä aika rämä'' juttelin sille, kottaen saada vyötä vielä hiukan tiukemmalle. ''Mitäs sanoisit , pojusen , jos hommattaisiin sulle uusi?''
Astuin ulos hämärästä tallista aurinkoiselle pihamaalle pyöreä, musta poni perässäni tallustaen. Käännyin katsomaan taakseni ponin suloista taaperrusta, sen tutkiskellessa uteliaana tallipihaa. Olin vetäny sen otsatukan harjapakin pohjalta löytämälläni ponnarilla kiinni, ja nyt se katseli ympärilleen kuin kysyäkseen: ''tältäkö täällä oikeasti näyttääkin? en ole harjani alta nähnyt puoliakaan!''. Naurahdin tyhmälle ajatukselleni, tarkistin vielä satulavyön, laskin jalustimet ja nousin Mikun selkään.
Saatuani itseni ponin selkään istumaan, keräsin vähän ohjia käteeni, ja painoin kevyesti pohkeella ponin kylkiä. Miku siirtyi heti reippaaseen, melkein pientä ravia muistuttavaan askellajiin. Ohjasin ponin pientä hiekkatietä pitkin kohti metsää. Ruuna tuntui älyttömän reippaalta - vaikka minulle oltiin sanottu sen olevan aina hieman laiskahko. Päätin nauttia sen reippaasta päivästä, ja metsäpolulle päästyämme annoin Mikun siirtyä raviin. Minulla oli hankaluuksia pystyä keventämään pienten askelten tahtiin, varsinkin kun tien levetessä ruuna lisäsi vauhtia. Keventäminen kävi tosissaan niin hankalaksi, että nousin kevyeeseen istuntaan, maiskutin ja Miku siirtyi laukkaan. Nojauduin ponin selässä vähän eteenpäin, puristin kevyesti polvillani Mikua, ja nappasin muutaman harjatukon ponin tuulessa lainehtivasta harjasta käteeni. Annoin ponin päättää vauhdin, ja nautin vain itse vauhdin tuomasta ihanasta tunteesta.
Laukattuamme jonkin aikaa metsätietä hidastin Mikua, ja annoin sen kävellä. Kevyesti puhaltaen poni siirtyi käyntiin, venytti päätään pitkälle alas, ja pärskähti tyytyväisenä. Annoin ohjien valua ihan pitkiksi, nojasin itse hiukan taaksepäin, ja otin mukavan asennon ponin selässä. Aurinko pilkisteli taas pilvipeitteen takaa, ja tuuli humisutti puiden viimeisiä lehtiä. Oloni oli täydellinen.
Astuttuamme pikkuisen ojan ylitse pellon puolelle, kannustin Mikun taas raviin, tälläkertaa vaan hitaampaan. Halusin edelleen nauttia täydellisestä olostani. Minunkin oli helpompi istua ponin kyydissä sen hidastaessa vähäsen ravin tempoa, ja pidentäessä askeltaan. Pellonreunan lähestyessä siirsin Mikun taas laukkaan. Poni taisi tajuta minun haluavan sen hyppäävän pikkuisen ojan ylitse. Poni kokosikin laukkaansa hiukan, ja alkoi valmistautua hyppyyn. Annoin sen itse etsiä sopiva ponnistuskohta, ja annoin ohjien pidentyä hiukan. Aivan ojan reunalla Miku ponnisti. Seurasin ponin liikettä, takertuen vähän käsillä harjaan tasapainon säilyttämisen helpottamiseksi. Loikkasimme pienellä loikalla ojan yli, laskeuduimme alas, ja laukkasimme vähän matkaa metsään. Ryhdyin sitten hidastamaan ponin menoa. Muutaman kymmenen metriä ravattuamme siirsin mikun käyntiin. Se puuskutti taas hieman, joten annoin sille pitkät ohjat. Kävelimme jonkun matkaa merkitsemätöntä hiekkatietä, kunnes onnekseni saavuimme Littel Fairin takamaille.
Loppumatkasta ravasimme vähän matkaa, mutta suurimman osan kävelimme. Miku oli aika uupuneen oloinen päästyämme viimein tallipihaan. Loikkasin reippaasti alas ponin selästä, ja talutin sen talliin. Riisuin siellä ponilta varusteet, harjasin sen, ja heitin sille vähän heiniä eteen. Matkalla varustehuoneeseen huomasin samalla katsahtaa kelloa. ''Ohhoh, me kuules oltiin reissussa puolitoistatuntia tuntia muru'' kerroin ruunalle palattuani sen karsinalle. Astelin Mikun luokse ja rapsuttelin sitä hetken. Poni kiehnäsi tyytyväisenä kainalossani. ''Nyt mä jätän sut kuule ottamaan pikkuset kaunesunet'' sanoin sille. Se hörähti hiukan kävellessäni ovelle, ja jäi vain sitten nuokkumaan tyytyväisenä karsinaansa.
Touhuilin muutman tunnin vielä kerhohuoneessa odotellessani iltaruokintavuoroani. Ehdin pestä Mikun vanhan satulan (vaikka aijonkin ostaa sille uuden, täytyy vanhankin olla kunnossa), suitset, putsaamaan loimet & huovat karvoisa ja pesemään harjat.
Illan saapuessa olin jo jakanut Jeba apunani hevosille heinät, ja nyt sekoittelin kaikenmaailman mössöjä ämpäreihin. ''Kingille tuota tämän verran.. Bruudille .. öö .. tätä ja natsolle .. ei tuota ainakaan''. Nousin pystyyn, ja katsoin kokkailujeni tulosta: kymmeniä ohjeiden mukaisia iltapaloja hevosille, ne pitäisi vielä jaksaa jakaa. Nyt hevoset olivat jo onneksi rauhoittuneet saatuaan heinät, eivätkä tungeksineet ruokkijansa päälle. Saatoin vain toivoa, että vielä kulkisi busseja: muuten joutaisin kävelemään. |
Vastaus:
Hyvä!olit ottanut kappalejaot huomioon,joka teki tarinastasi selvemmän!plussaa taas siitä että tarinasi oli hyvän pitkä! saat 85t!
~jeba
---------------------------------------------------------- ----------todella hyvä tarina! kappalejako helpotti lukemista. kuvailua oli todella paljon, hyvä!
~löllö |
|
| Nimi: Jani |
20.10.2011 23:09 |
Tallikenkieni alla litisi ja lotisi. Sateenvarjoni pintaa ropisi joukkio ilkeitä vesipisaroita. Irvistelin mutaa tulviville vesilätäköille, ja rukoilin ettei Miku olisi tarhassa. Pongahtelin yli tulvivien vesilammikoiden talliin, ja siellä tajusin, että hevoset olivat tarhoissa. Kiroten lähdin tarhoille, sade vain yltyi, ja lotina jalkojeni alla kävi taatummaksi. Suurin osa hevosista oli sisällä, mutta pieni joukko reippaita tallityttöjä juoksi edelleen hakemassa loppujakin niistä kuivattelemaan talliin. Kauhistuksekseni huomasin Mikun seisovan ilman loimea ponitarhassa, yltäpäältä mudassa. Nappasin riimunarun, ja juoksin sen luo.
''Äkkiä sisälle, poika!''
Tallissa talutin Mikun pesupaikalle, kiinnitin sen metalliketjuihin ja aoitin sen huuhtelun. Ruuna seisoi kauniisti paikallaan, taisi nauttia mutakerroksesta eroon pääsemisestä.
''Varsinainen koiranilma!'' suurinpiirtein ikäiseni tyttö naurahti minulle, koko vaatekerta aivan litimärkänä. ''Katso nyt! Kävelin bussipysäkiltä talliin, ja olen jo aivan märkä!'' Hän hymyili vienosti. ''Olen muuten Sesilia''
''Kauhistus'' parkaisin, ja puolijuoksin kerhohuoneeseen. ''Voit lainata näitä, jos kehtaat käyttää'' hymähdin, ja ojensin vahingossa liikuntatunnilta reppuuni jääneet harmaat college-housut ja ylisuuren Rolling Stonesin bändipaidan. ''Niin ja olen muuten Jani''
Tyttö hymyili kiitollisena, ja lähti ilmeisesti vaihtamaan vaatteitaan kerhohuoneen puolelle. Laitoin Mikulle samaisen ruutukuvioisen fleeceloimen kuin eilen, ja vein sen kuivumaan karsinaansa.
Kun odottelin Mikun kuivumista, huolehdin myös tallin muita hevosia loimien alle kuivumaan, enhän minä niillekkään mitään tauteja toivonut. Kun kaikilla tallin hevosilla oli fleece- tai villaloimi peittonaan ja heinää nenän edessä, päätin tarttua harjanvarteen ja lakaista tallikäytävän. Viheltelin samalla satunnaisia lauluja, joiden nimeä en muistanu tai jotka olin saattanut itse keksiä. Aivan sama, mutta hyvältä ne omaan korvaani kuullostivat.
Kun Miku oli vihdoin lähes kuiva, hyökkäsin sen kimppuun harjojen kanssa. Harjaus sujui reippaasti samoja viisuja vihellellen. Tein suurta, reipasta ja pyörivää liikettä kumisuan kanssa, eikä aikaakaan kun olin saanut ruunan harjattua. Vaihdoin kovaan harjaan ja harjasin pois pintaan nousseen lian. Jatkoin harjausta ja aika kului odottamattoman nopeasti. Pilkun viilaamiseksi harjasin jopa vielä pölyharjalla kolmannen kerran, jotta saisin olla työstäni jälleen kerran ylpeä. Lopuksi harjasin vielä pään varovasti, Miku piti päätänsä tosi kiltisti alhaalla eikä viskellyt sitä ylös. Myös kaviot puhdistin lopuksi ennenkuin lopetin hoitamisen. Hymähdin ja keräsin sitten kaikki hoitokamppeeni sulkien harjapakin. Kiikutin sitten pakin takaisin paikoilleen palaten vielä antamaan Mikulle omenan karan, itse omenan olin itse syönyt evääksi ja karakin näytti maistuvan paremmin kuin hyvin ruunalle.
En tänään touhunnut tallilla kauheasti mitään - kunhan käväisin vain. |
Vastaus:
ihan hyvä tarina! saat 65tr.
~jeba
--------------------------------------------------------- -----------
tämäkin oli hyvä tarina.
~löllö |
|
| Nimi: Sesilia |
19.10.2011 23:38 |
Jätin pyöräni nojaamaan tallin seinään ja kävelin sisään tallin ovista. Karsinoissa touhuili muutamia ihmisiä hoitohevostensa parista joita en tuntenut mutta he tervehtivät minua lämpimällä hymyllä, ja tunsin olevani tervetullut. Huomasin myös yhden pojan joka touhusi pienen mustan shetlanninponin kanssa. Mielestäni kyseisiä rohkeita poikia pitäisi olla enemmän olemassa.
Kävelin uuden hoitohevoseni Kingin karsinalle ja se tervehti minua pienellä hörähdyksellä. Silitin sen turpaa varovasti kaltereiden välistä. Sitten otin sen riimusta kiinni ja vein sen tarhaan, vaikka se rimpuilikin aika paljon. Puhdistin sen karsinan, ja vein sinne uusia puruja.
Hain Kingin takaisin sisälle, mutta jätin sen käytävälle. Hain sen harjan, ja aloitin harjaamisen. King tuntui hieman hermostuneelta ja väisteli harjaa, joten vaihdoin harjan pehmeämpään ja juttelin sille rauhoittavasti ettei sitä pelottaisi.
Hain satulan ja suitset, niitä King vasta kaikkosikin. Koitin nostaa satulaa sen selkään, mutta se liikkui niin kauas kun narujen varassa vain pääsikin.
-Noh, King.. Koitas nyt olla.. lepertelin sille, mutta se ei edelleenkään tuntunut yhteistyönhaluiselta. Katsahdin poikaan, joka lässytteli shetlanninponille käytävän toisessa päässä. Vedin syvään henkeä ja kävelin hänen luokseen.
-Moi, sanoin mahdollisimman ystävällisesti. -Et sä viittis auttaa mua kun en saa satulaa Kingin selkään?
Poika vain hymyili iloisesti, nyökkäsi ja hymyili iloisesti. Hän meni rapsuttelemaan Kingin otsaa muutamaksi minuutiksi, ja huomasin kuinka hevonen painui puoliuneen. Se alkoi lepuuttamaan toista takajalkaansa, ja pää riippui pojan lantion kohdalla. Nostin satulan oikealle kohdalle ja kiristin vyön. Suitset King otti ihan hyvin.
Talutin Kingin kentälle ja nousin selkään. Se oli todella energinen, mutta päätin vain kävellä. Hetken kuluttua kuitenkin innostuin, joten kokosin ohjat ja pyysin sitä nostamaan ravin. Se tuntui todella mukavalta joten ravasimme aika kauan. Ohjasin Kingin pääty-ympyrälle, ja pyysin sitä nostamaan laukan. Laukka oli todella vauhdikas ja hankala hallita, joten hiljensimme ravin kautta käyntiin.
Ratsastuksen jälkeen pesin Kingin nopeasti pesusienellä, ja jätin sen karsinaan kuivumaan. Istin kerhohuoneessa puhdistamassa Kingin suitsia, kun se samainen poika asteli sinne pieni ponisatula sylissään. Hän istui minusta muutaman metrin päähän puhdistamaan sitä.
-Oon muuten Sesilia, kerroin hänelle.
-Oon Jani, hän sanoi vienosti hymyillen.
Välillemme laskeutui hetkeksi vaivautunut hiljaisuus, kunnes avasin suuni:
-Ootko käyny täällä kauankin? Mä alotin vasta tänään
-Alotin itekkin vasta ihan äskettäin, hän hymähti. Juttelimme hetken niitä näitä, kunnes minun piti mennä kotiin. Saimpahan jo ekalla kerralla kaverin! :) |
Vastaus:
hyvä aloitustarina, kuvailua löytyy. sinunkin tarinoihisi voisin suositella kappalejakoa. saat 70tr
~löllö
--------------------------------------------------------- --------------
niin.hyvä tarina!hyvää kuvailua:)parannuksiakin löytyy,muuten jatka samaan malliin!
~jeba |
|
| Nimi: Milja |
19.10.2011 13:37 |
-Kiitti kyydistä! Sanoin iloisesti äidilleni ja astuin autosta ulos. Päivä oli sateinen, mutta halusin silti tallille näkemään uuden hoitohevoseni. Kävelin talliin sisälle ja noin 15-vuotias tyttö käveli luokseni.
-Moi, taidat olla se Natson uus hoitaja? hän kysyi
-Joo niin olen, vastasin. -Missä se on?
-Se on tuolla melko perällä, tyttö sanoi hymyillen. -Olen muuten Jeba
Kävelin hevosen karsinalle ja tervehdin sitä. Kiinnitin sen karsinan kaltereihin ja harjasin sen huolellisesti. Natso rimpuili hieman mutta sain sen kuriin. Irrotin hevosen kaltereista, ja lähdin taluttamaan sitä maastoon. Natso rimpuili ja koitti päästä irti joten kävelimme vain pienen lenkin, jonka jälkeen vein sen tarhaan.
Puhdistin karsinan ja ruokakupit huolellisesti, sekä lakaisin tallikäytävän, mutta sitten piti lähteä kotiin ): Natso oli tosi kivan tuntunen! |
Vastaus:
ihan hyvä tarina!ensi kerralla voisit yrttää tehdä hiemn pidemmän.mutta muuten ihan hyvä=)
saat 30tr.
~jeba
--------------------------------------------------------- --------------juu ihan hyvä tarina, voisit yrittää tehdä pidempiäkin. kuvailua voisi olla reilusti enemmän, varsinkin liikutuksesta.
~löllö
|
|
| Nimi: Jani |
19.10.2011 13:30 |
Hyräilen sydän pakahtumaisillaan pyörähdellessäni tarhalle.
Kello on vasta kahdeksan – vasta siihen nähden, että näin lomalla olisin saanut nukkua niin pitkään kuin huvittaa - halusin silti viettää aikaa tallilla. Miku ei noteerannut saapumistani mitenkään, vaan rouskutti viimeisiä aamuheiniään tarhan mudan joukosta, eikä hyväntuulisuuteni tuntunut tarttuvan siihen tippaakaan, eikä sisälle meno näyttänyt herraa kiinnostavan. Napsautin kuitenkin surutta riimunnarun paikalleen ja talutin Mikun sisälle.
Sisällä kiinnitin käytävän ketjut molemmin puolin kiinni ja hain harjapakin. Mitä enemmän olin ruunaa harjannut, sen myötä tunsin innostukseni kasvavan - ratsastaisin Mikulla tänään. Sen takia olin saapunut tallille heti aamusta, en pitänyt yleisöstä.
Puolen tunnin päästä olin saanut Mikun karvan kiiltelemään siihen malliin, että minä – parantumaton perfektionisti – olin tyytyväinen siihen.
Käytävällä laskin satulan pehmeästi ponin selkään, ja liu'utin oikealle kohdalle. Kiersin toiselle puolelle, ja kiinnitin satulavyön. Palasin pään luo tarjoamaan kuolaimia Mikulle, joka ottikin ne mieluusti suuhunsa. Laitoin kypärän päähäni ja lähdin ponin kanssa maneesille päin.
Talutin ponin kaartoon. Mittasin jalustimet - laitoin ne kyllä muutaman reijän liian lyhyiksi: lähes 170-senttiä pitkä olemukseni ei ollut mikään paras mahdollinen shetlanninponin selkään - ja kiristin satulavyön, joka ihme ja kumma kiristyi vielä kaksi reikää vaikka olin kiristänyt se niin hyvin kuin pystyin satuloidessani. Kun olin varma, ettei satulassa tai suitsissa ollut enää mitään kommervenkkejä selvitettävinä, laitoin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistin ponin selkään kevyesti. Painoin pohkeeni ponin kylkiä vasten, ja se lähti kävelemään.
Otin hetken päästä ohjat tuntumalle, tein pysähdyksiä ja pieniä ympyröitä varmistaakseni että Miku olisi kuuliainen. Ruuna vaikutti 'tyypilliseltä' shetlanninponilta: hieman kankea, mutta silti todella kiltti ja mukava ratsastaa. Painoin pohkeeni Mikun kylkiin ja sain sen nostamaan ravin. Aivan kuin arvelinkin: melko lennokas ja mukava istua. Tein paljon suunnanvaihdoksia, ravi-käynti-ravi siirtymisiä ja ympyröitä, Miku totteli todella hyvin. Ravasimme vielä muutaman kierroksen, kunnes päätin kokeilla laukkaa.
Hop! Ja Miku nosti laukan hienosti. Laukkasimme kierroksen verran kunnes siirryimme takaisin raviin, ja jatkoin kuuliaisuusharjoitusten tekemistä.
Pian maneesiin ilmestyi -myöskin aikaisessa oleva- tallityttö. Tiesin että hän ajatteli minun olevan liian pitkä Mikulle, tietty, mutta olin suurinpiirtein saman painoinen kuin ponilla tunneilla menevät, laiha. Tiesin sen itsekkin, mutta pienen omantunnon tuskan takia pyysin Mikua siirtymään takaisin käyntiin ja annoin pitkät ohjat.
Tallia kohti kävellessäni, puhkesi rankkasade enkä oikein jaksanut kiirehtiä talliin. Toisaalta saisin puunata hevosen kuivaksi koko päivän, joten nopean päätöksen jälkeen juoksinkin jo kohti tallia. Riisuin Mikulta varusteet ja peittelin sen kuivumaan ruutukuvioisen fleece-loimen alle.
Rapsutin Mikua kaulasta, se kihnutti päätänsä ruokakulhoon joka liikehti voimakkaassa rapsutusliikkeessä. Heristelin sille etusormeani, mutta herra vain pärskäsi ja nappasi sormeni suuhunsa. Silmäni revähtivät suuriksi ja kiskaisin arvokkaat nahkakeppini takaisin talteen. Ruuna silmäili hetken minua ja alkoi sitten tutkiskella taskujani. Työnsin sen turvan hellästi pois ja kaivoin kuolaisesta taskusta sille sokerinpalan. Taputin sitä lopuksi kaulalle ja lähdin talsimaan kotia kohti. |
Vastaus:
tosi hyvä!tarinasi ovat hyvän pitkiä ja toimivia. saat 75tr.
~jeba
--------------------------------------------------------- --------------
hyvä tarina, kivan pitkä ja kuvaileva. kappalejako voisi selkeyttää tarinoitasi.
~löllö |
|
| Nimi: Jani |
14.10.2011 20:48 |
Hymyilin vienosti keski-ikäiselle bussikuskille samalla, kun asuin bussista ulos. Sää ei ollut ensimmäiseen hoitopäivään mikään paras: taivas oli pilvessä, ja aamusta alkaen oli ollut pieniä sadekuuroja. Lähdin kävelemään pitkin monttuista hiekkatietä, mutta pysähdyin pian päivittelemään nyt jo likastuneita vaatteitani. Punaiset converse-kenkäni olivat aivan mudassa, ja sitä oli roiskunut melko tiukoille farkuillenikin.
Kävelin tallialueelle varovasti. Näin ympärilläni muutamia melko suuria rakennuksia, ja aitauskaupalla hevosia. Minua vastaan juoksi iloisesti harmaavalkoinen koira, jota kumarruin tervehtimään pikaisella rapsutuksella. Tuon perässä tuli suurinpiirtein ikäiseni tyttö.
''Moi.'' hän sanoi iloisesti ''Olen Jeba, taidat olla se Mikun uusi hoitaja?''
Nyökkäsin hiukan ujosti, ja vältin katsekontaktia. Vaikka olisin halunnut, ei suustani kuulunut pihahdustakaan, ujouteni raivostutti minua suunnattoman usein.
''Se taitaa olla karsinassaan, mene vain rohkeasti tutustumaan'' tyttö kehoitti vinosti hymyillen. Nykkäsin pienen hymyn kera, ja lähdin kohti tallia.
Kun astelin tallin avoimista ovista sisään muutaman ihmisen päät kääntyivät. Hitsin hitsin hitsi, jätin kouluvaatteet päälle. Kävelin ripeästi käytävän poikki, lähes perälle asti Mikun karsinalle, ja pujahdin pienen ponin luo.
''Hei, sinä taidat olla Miku.. Oletpas suloinen'' lepertelin sille. Poni tuli rohkeasti hamuilemaan taskujani herkkujen varalta. Naurahdin ja siirsin sen turvan muualle. ''Kuten muutkin ponit, heti herkkujen perässä..''
Nappasin karsinan edessä olevasta(?) harjapussista pölyharjan, ja puhdistin pienen ponin perusteellisesti. Miku seisoi kauniisti paikallaan, jopa nosti jalat mukisematta. Tuo oli minulle ihana yllätys, sillä olin tätä ennen käsitellyt lähes aina hankalia (ja Mikua suurempia :'3) hevosia. Selvitin harjan ja hännän pahimmat takut sormin & varmistin lopuksi kammalla.
Tallissa hiljeni melko nopeasti, tunti ilmeisesti alkoi ja ihmiset menivät siis joko ratsastamaan tai katsomaan sitä. Hyvä, nyt voisin tutkia tallia rauhassa. Kävelin jonkun aikaa ympäriinsä, bongasin satulahuoneen, rehut ja pesuboksin sekä luin seinälle ripustetun sääntölapun. Ei mitään erityisen tiukkaa, onneksi.
Kävelin takaisin Mikun karsinalle, klipsautin sen riimuun narun kiinni ja talutin ponin ulos. Se oli saattanut olla jo tunnilla tänään joten päätin kävelyttää sitä vain hieman, mutta uteliaana halusin nähdä hieman tallin maastojakin. Kävelimme pientä hiekkatietä pitkin ja Miku yritti vähän väliä saada suuhunsa penkassa kasvavaa, syksyisen kellahtavaa ruohoa, mutta nyin sen aina ylös. Saavuimme nopeasti jonkinsortin lammelle, jossa pyysin Mikua nostamaan ravin, ja itse hölkkäsin sen rinnalla. Sen ravi näytti poniksi hyvin näyttävältä ja lennokkaalta, tuumasin että se olisi varmasti mukavaa selästäkin. Kun talli tuli takaisin näkyviin, hiljensimme käyntiin ja kävelimme lopun matkan.
Tallissa puhdistin vielä Mikun kaviot, ja kiittelin sitä kauniistä käytöksestä rapsutuksilla kun kuulin selkäni takaa puhetta.
''Taidat olla Mikun uusi hoitaja.. Jariko se oli?'' tyttö kysyi.
''Jani'' vastasin vienosti hymyillen.
''Aa, okei. Olen Löllö'' hän ilmoitti hymyillen. ''Toivottavasti tulette hyvin toimeen. Voit viedä sen ulos, mutta laita sille toi ohut loimi, siellä taitaa olla jo melkeen pakkasta''
Nyökkäsin vastaukseksi, ja nappasin karsinan edessä roikkuvan hieman mutaisen loimen. Heitin sen Mikun ylle, ja lähdin taluttamaan sitä riimusta kiinni pitäen tarhaan.
Ennen kotiinlähtöä jäin vielä nojailemaan portille, katselemaan Mikun touhuja. Poni oli tuntunut tänään todella mukavalta & toivoin todella että pääsisin joskus ratsastamaan sillä. Painoni puolesta saisin varmasti luvan, mutta pituudesta en olisi mennyt vannomaan. Päätin, että voisin kysäistä sitä seuraavalla kerralla kun tulisin tänne, eli varmasti melko pian.
Ilta alkoi hämärtymään, ja tallipihassa olevat valot menivät himmeästi päälle. Pilvipeitteen takaa, kaukana horisontissa kajasti nouseva puolikuu. Vetäisin baseball-takkini kiinni & lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä.
----
En ole kirjoittanut pitkään aikaan, älkää olko kovin julmia D: kirjoitusvirheitäkin saattaa löytyä.. Ja olitte muuten kirjoittanut tuonne hoitajiin nimekseni Jari :'d Hmm, muita ihmisiä voisi olla helpompi käyttää tarinassa, jos joikasesta olisi lyhyt ulkonäkökuvaus ? c:
|
Vastaus:
hyvä tarina, saat tästä 70tr. anteeksi, korjaamme nimesi!
~löllö
------------------------------------------------------ ---------------
tosi hyvä! amma ole ankaria ja plussaa siitä kun tämä oli pitkä=)
~jeba |
|
| Nimi: Tytsy |
26.05.2011 20:32 |
Kävelin iloisesti hyppelehtien kohti Littel Fairia. Tänään näkisin hoitsuni, Staran. Olin samaan aikaa jännittynnyt ja iloinen. Pian näinkin jo Littel Fairin. Kävelin tallinpihaan. Pihassa oli joku tyyppi.
-Hei! Kuka olet?? Kysyin.
-Olen Jeba, hän sanoi.
-Minä olen Tytsy, vastasin hänelle.
-Ja minä olen Löllö, sanoi tyttö joka oli ilmestynyt jostain.
-Minä ole Tytsy, sanoin uudestaan.
-Hei Tytsy! Oletko sinä se Staran hoitaja? Löllö kysyi.
-Olen. Missä se on?? Kysyin.
-Tarhassa, tuolla, Jeba sanoi ja osoitti tarhoille päin.
-Okei, menen hakemaan sen! Sanoin.
-Joo, mutta muista että ensimmäisellä kerralla ei saa ratsastaa, tutustua vain! Jeba sanoi.
-Muistan! Huusin hänelle ja menin hakemaan Staraa. Portilla oli riimunaru. Otin sen ja menin portin ali tarhaan. Joku heppa tuli vastaani.
-Kukas sinä olet?? Lepertelin sille. Sitten huomasin Staran tarhan perällä ja menin sen luokse.
-Moi tyttö! Olen hoitajasi, Sanoin sille ja laitoin riimunarun sen riimuun. Sitten talutin sen portille. Avasin portin ja menin Staran kanssa ulos. Sitten käännyin ja laitoin portin kiinni. Talutin Staran puomille. Laitoin sen kiinni siihen ja hain sen harjat. Päätin talutella sitä maastossa. Menin satulahuoneeseen ja otin sieltä harjapakin. Vein sne ulos ja laitoin sen maahan Staran ulottumattomiin. Otin pölyharjan ja aloin harjata Staraa. Se tykkäsi. Kun olin harjannut sen sillä, otin dandyn. Harjasin sen sillä läpi. Sen jälkeen otin pääharjan ja harjasin Staran pään. Se tykkäsi tosi paljon. Sen jälkeen otin harjakamman ja selvitin Staran harjan ja hännän. Kun olin sen tehnyt, niin otin kaviokoukun. Staran luonteessa luki että kavioiden puhdistamisessa saa olla varovainen. Menin Staran oikean lavan kohdalle ja liu`utin kättäni Staran jalkaa pitkin. Stara yritti näykkiä minua. Nostin kavion ja puhdistin sen. Sitten menin Staran oikean lautasen kohdalle ja aloin liu`uttamaan kättäni Staran lautasien kohdalta. Kun olin kintereen kohdalla, Stara potkaisi. Otin kuitenkin kavion ylös ja puhdistin sen. Sitten menin vasemman lavan kohdalle. Liu`utin kättäni Staran jalkaa pitkin. Nostin kavion. Puhdistin sne ripeästi, sillä Stara yritti näykkiä. Sitten menin vasemman lautasen kohdalle ja aloin liu`uttamaan kättäni lautasten päältä. Tällä kertaa Stara ei potkinut. Putsasin takakavion. Stara yritti riuhtoa kaviota, mutta en antanut sen laskea sitä. Kun olni putsannut sen kavion, vein kaviokoukun harjapakkiin. Sitten irrotin Staran puomista ja talutin sen maastoreitin alkuun. Kiertelisin vähän aikaa metsässä. Menin suoraan. Sitten käännyin vasemmalle. Vihreät lehdet olisivat maistuneet Staralle, ja se yritti koko ajan syödä niitä. Etenimme rauhallisesti. Kävisin vain vähän matkaa metsässä. Tulin risteykseen. Käännyin vasemmalle. Menin vähän matkaa suoraan. "Oho" Ajattelin. Olin tullut takaisin tallin pihaan. No, vein Stara puomille ja laitoin sen kiinni. Olin juuri harjaamassa Staraa dandylla, kun Jeba tuli paikalle.
-Lopetteletko? Hän kysyi.
-Joo, Sanoin.
-No vie sitten Stara sisälle, kun olet valmis. Hän sanoi.
-Joo, sanoin. Jatkoin Staran harjaamista. Harjasin sen tarkasti ja latoin sille ulkoloimen. Vein sen tarhaan. Menin portille ja avasin sen. Menin Staran kanssa sisälle ja otin riimunarun riimusta. Sitten menin ulos. Tietenkin suljin portin. Menin suoraan talliin. Otin talikon ja kottikärryn. Aloin siivoamaan Staran katsinaa. Otin märkiä ja likaisia kuivikkeita kottikärryihin talikolla. Kun kottikärryt olivat täynnä ja Staran karsina näytti puhtaalta, vein kuivikkeet lantalaan. Sitten hain uusia kuivikkeita ja levitin ne karsinaan. Laitoin Staralle vielä vettä ja ruokaa ja lähdin hakemaan sitä. Hain sen tarhasta ja vein karisnaan. Halasin sitä ja otin loimen pois. Sanoin sille vielä heipat ja lähdin ulos. Pihalla näin Löllön.
-Hei Löllö! Onko teillä muita eläimiä?? Kysyin.
-On, lehimä, kissoja ja koiria. Ja lisää tulee! Hän vastasi.
-OK, heippa! Sanoin ja lähdin kävelemään kohti kotia!
Ps. Stara on ihana<3 |
Vastaus:
ihana tarina!tosi pitkä joka on plussaa;)!!
saat 70tr!=)
~jeba
--------------------------------------------------- ------------------
joo niikuin jeba sanoi, todela ihana tarina! kerroit hyvin kuvailevasti kaikeam ja hoidit staraa kunnolla ja hyvin järjestelmällisesti.tarinasi oli hyvin kuvaileva!
~löllö
|
|
|
|
